Kaukokartoituslaitteet

Kaukokartoituslaitteet ovat laitteita ja järjestelmiä, joita käytetään maapallon pinnan ja sen ympäristön ilmiöiden mittaamiseen etäisyydeltä. Laitteet voivat kerätä tietoa passiivisesti säteilyn, kuten auringonvalon, heijastuksesta tai läpäisyistä sekä aktiivisesti lähettämää signaalia ja vastaanottamaansa palautetta. Tietoa voidaan hyödyntää karttojen, mallien ja analyysien laatimiseen ilman suoraa maaperään koskettavaa havainnointia.

Yleisimmät kaukokartoituslaitteet voidaan jakaa sensoreihin. Optiset sensorit mittaavat näkyvää ja infrapuna-alueiden valoa ja niitä käytetään värikuvien, multispektri- ja hyperspektriaineistojen muodostamiseen sekä lämpötilatietojen keräämiseen. Syntetisoidut radarjärjestelmät (SAR) käyttävät taajuusmodulaatiota aallonpituudella ja pystyvät toimimaan sääolosuhteista riippumatta. Kolmas keskeinen ryhmä on kauko- ja laserkeilauslaitteet (LIDAR), jotka mittaavat etäisyyksiä laserpulssien palautegoihin ja tuottavat korkean tarkkuuden kolmiulotteisia pilvimallinnuksia. Lisäksi käytetään termisiä sensoreita ja muiden kaasujen, kosteuden tai vedenpinnan mittausmenetelmiä.

Kaukokartoituslaitteet toimitetaan erilaisilta alustoilta, kuten satelliiteilta, lentokoneilta ja drooneilta (UAV). Data on usein georeferoitua ja radiometrisesti sekä geometrisesti korjattua, ja se voidaan tallentaa GeoTIFF-, NetCDF- tai HDF-muotoon sekä integroida GIS-ympäristöihin. Käyttökohteita ovat muun muassa maankäytön seuranta, metsätalous, maatalous, kaupunkisuunnittelu, vesistöjen ja luonnonvarojen kartoitus sekä ilmasto- ja ympäristöanalyysit.

Haasteisiin kuuluvat sääolosuhteet, valaistus, signaalin hävikki ja kustannukset sekä datan käsittelyyn ja tulkintaan liittyvät vaatimukset. Kehitys suuntautuu enemmän reaaliaikaisuuteen, suurten datamäärien hallintaan sekä tekoälyn hyödyntämiseen kuvien ja sensorimateriaalin analysoinnissa.