Katselutarve

Katselutarve on suomenkielinen käsite, joka kuvaa yksilön tarvetta tai halua katsella visuaalista sisältöä tai tilannetta. Sanaa muodostavat katselu (viewing) ja tarve (need). Termiä käytetään sekä arkikeskusteluissa että sosiaalitieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan motivaatiota nähdä ja tarkkailla.

Käyttö ja merkitys: Katselutarvesta puhutaan yleisesti silloin, kun visuaalinen stimulanssi täyttää jonkin havaitsemis- tai kokemustarpeen. Se voi viitata utelaisuuteen nähdä millaisia tapahtumia tai ilmiöitä on ympärillämme, sekä konkretisoitua median katseluun tai tilannekohtaiseen tarkkailuun. Konteksteja ovat esimerkiksi television, suoratoiston ja videopalveluiden katselu sekä lasten leikittäessä havaintojen ja sosiaalisten tilanteiden seuraaminen.

Rajoitukset: Käsite ei ole vakiintunut lääketieteellinen tai diagnostinen termi, eikä sillä ole yhtä yksiselitteistä määritelmää. Sen tulkinta riippuu kontekstista ja voi kattaa sekä neutraaleja että kuvailevia merkityksiä. Erityisesti kasvatus- ja mediatutkimuksissa katselutarve voidaan tarkastella suhteessa mediankäytymiseen, itsesäätelyyn sekä yksilön hyvinvointiin.

Liittyvät termit: katselu, katselutottumukset, katselukäyttäytyminen sekä mediatuntemus. Termi tarjonnut kelluvana kuvausta siitä, miten ihmiset hakevat visuaalista stimulaatiota ja miten se heijastuu käyttäytymiseen eri elämäntilanteissa.