Kasvatustapoja

Kasvatustapoja tarkoitetaan perheen ja muun kasvatusympäristön käytäntöjä, joiden avulla aikuiset ohjaavat lasten ja nuorten kehitystä, käyttäytymistä sekä arvojen omaksumista. Niihin kuuluu sääntöjen asettaminen, palkitseminen ja rangaistukset, vuorovaikutus, tunteiden säätely sekä sosiaalisten taitojen ja vastuullisuuden tukeminen. Kasvatustavat voivat ilmetä sekä kotona että koulussa.

Usein kasvatustapoja tarkastellaan vaatimustason (vaativuus) ja vastavuoroisuuden (reagointi) perusteella. Yleisimmät tyypit ovat: auktoritatiivinen kasvatus, jossa vanhemmat yhdistävät lämpimän tuen ja selkeät rajat; autoritaarinen kasvatus, jossa paino on tiukoilla säännöillä ja pienellä liikkumavaraudella; salliva kasvatus, jossa kontrolli on vähäistä; sekä laiminlyövä kasvatus, jossa sekä huomiosta että tuesta on niukasti. Tutkijat ovat yhdistäneet näitä tyylejä lasten hyvinvointiin ja oppimiseen; auktoritatiivinen tyyli liittyy usein parhaisiin tuloksiin monissa kulttuureissa.

Lisäksi on olennaista käsitteisiin kuten positiivinen kasvatus, jossa korostetaan vahvistamista, luonnollisia ja loogisia seuraamuksia sekä lapsen aktiivista kuuntelemista. Kiinnitetään huomiota myös turvallisen kiinnittymisen ja tunteiden säätelyn tukemiseen sekä lapsen iän ja temperamentin huomioimiseen. Eri konteksteissa kulttuuri ja yhteiskunnan arvot muokkaavat, mitä pidetään hyväksyttävänä kasvatuksena.

Hyviä käytäntöjä ovat johdonmukaisuus, selkeät odotukset sekä keskusteleva, kuunteleva vuorovaikutus. Rajoja asettaen kannattaa yhdistää lempeään mutta johdonmukaiseen vanhemmuuteen ja siihen, että seuraamukset ovat oikeudenmukaisia ja selkeitä. Sekä vanhemmat että opettajat voivat hyötyä monitahoisesta lähestymistavasta, joka huomioi lapsen yksilölliset tarpeet.