Kastuvuutta

Kastuvuutta on käsite, jota käytetään kuvaamaan sitä, kuinka helposti neste leviää pintaan tai imeytyy materiaaliin. Termi muodostuu suomenkielisestä verbistä kastua ja nominalisoinnista -vuus, ja sen käyttö vaihtelee kontekstin mukaan, esimerkiksi pintojen märkäkestävyyden, kosteuden imeytymisen tai kosteusvaihtelujen hallinnan yhteydessä.

Kastuvuutta voidaan tarkastella kahdesta pääkohdasta: pintaan leviäminen eli kostuvuus eli wettailu sekä materiaalin sisäinen imukyky eli vaakasuoran tai kolmiulotteisen tilan kosteuden siirtyminen porojen tai kapillaarien kautta. Käytännössä kastuvuutta kuvaa, kuinka hyvin neste tarttuu, levittyy ja/tai tunkeutuu materiaaliin. Se riippuu sekä nesteen ominaisuuksista (pinnanjännitys, koostumus) että materiaalin ominaisuuksista (pintojen energia, kemiallinen koostumus, karheus, huokoskoossa).

Mittaaminen ja arviointi tapahtuvat usein mittaamalla kontaktikulmaa (pinnan ja nesteen välinen kulma), jolloin pienempi kulma viittaa suurempaan kastuvuutta. Toinen lähestymistapa on kosteuden siirtymisen nopeuden mittaaminen tai kapillaarisen nousun seuraaminen käytännön rakenteissa. Tulokset ovat kontekstisidonnaisia ja riippuvat sekä tutkittavasta nesteestä että materiaalista sekä ympäristöoloista, kuten lämpötilasta ja kosteudesta.

Käytännön sovelluksissa kastuvuutta tarkastellaan esimerkiksi maaleissa, pinnoitteissa, tulosteissa, tekstiileissä ja elektroniikkakomponenteissa. Oikea kastuvuus voi parantaa tarttuvuutta, kosteudenhallintaa tai käsiteltävyyttä, mutta liiallinen kastuvuus voi heikentää tuotteen ominaisuuksia kuten vedenkestävyyttä tai kosteuden hallintaa.