Karttapohja

Karttapohja, tai basemap, on paikkatiedon taustakerros, jonka päälle muut karttatasot ja analyysit sijoitetaan. Sen tehtävä on tarjota karttasijoitus, mittakaava, koordinaatisto ja yleinen visuaalinen viitekehys, jonka avulla käyttäjä voi tulkita ja liittyä vuorovaikutteisiin tietoihin. Karttapohja voi kattaa sekä maantietoa että ympäristöä koskevat elementit kuten tieverkoston, vesistöt, rajat sekä maankäytön peruspiirteet.

Karttapohjia tuotetaan ja tarjotaan sekä rasteri- että vektorimuodoissa. Rasteripohjat voivat olla ortokuvat tai yleiskartta- tai paikkatietodatasarjoja, jotka on rasterisoitu näytteeksi; vektoripohjat sisältävät viivat ja alueet generalisoituna tai yksityiskohtaisempana karttatasona. Jokaisella pohjalla on teknisiä ominaisuuksia kuten mittakaavavaatimukset, piennimensä ja yksityiskohtien määrä sekä yleispiirteisyyden taso, jotka määrittävät sen käytön erilaisten karttasovellusten ja analyysien yhteydessä.

Käyttö ja tekninen toteutus vaihtelevat. Karttapohjat voivat olla paikallisia tai verkkopohjaisia, ja niiden tarjoaminen tapahtuu usein WMS- tai WFS-palveluiden kautta sekä suoraan ladattavina aineistoina. Tiedot voivat olla peräisin viranomaisten, yksityisten palveluntarjoajien tai avoimen datan lähteistä, kuten OpenStreetMap. Pohjien päivittäminen, tarkkuus ja lisenssisingnit ovat ratkaisevia tekijöitä karttasovellusten luotettavuudessa.

Esimerkkejä käyttökonteista ovat suunnittelu, kartoitus, opetus ja tutkimus. Suomessa karttapohjia tuottavat ja ylläpitävät viranomaiset, kuten Maanmittauslaitos, sekä julkiset ja yksityiset karttapalvelut. Karttapohja on keskeinen komponentti, kun halutaan yhdistää paikkatietoa ja tehdä päätöksentekoa karttaan perustuen.