Karkottamisesta

Karkottamisesta tarkoitetaan prosessia, jossa ulkomaalainen poistetaan maasta viranomaisen päätöksellä. Kyse voi olla pysyvästä tai määräajasta oleskelun lopettamisesta, ja siihen liittyy sekä kansallinen lainsäädäntö että kansainväliset sitoumusten noudattaminen.

Yleisimmät perusteet karkottamiselle ovat oleskeluluvan raukeaminen tai luvan ehtojen rikkominen, laiton oleskelu, vakavat rikkomukset tai uhka yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Myös rikosoikeudelliset tai turvallisuuteen liittyvät syyt voivat johtaa karkottamiseen. Kansainvälisessä oikeudessa korostetaan periaatetta, että karkottamisen yhteydessä on otettava huomioon ihmisoikeudet ja mahdollinen pakottava syy estää palauttaminen, esimerkiksi jos henkilö olisi vaarassa joutua kidutuksen tai vakavan epäinhimillisyyden kohteeksi.

Menettely on usein seuraava: asian ratkaisee ensisijaisesti hallinto- tai maahanmuuttoviranomainen (esimerkiksi kansallisessa järjestelmässä maahanmuuttovirasto). Hankkeen aikana henkilölle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja hakea oikeudellista apua. Päätökseen voidaan hakea muutosta hallinto-oikeudesta. Joissakin tapauksissa karkottamispäätöksen täytäntöönpano voidaan turvata pidättämällä henkilö tilapäisesti maasta poistamisen nopeuttamiseksi, ja lopullinen päätös voi sisältää maahantulokiellon.

Kansainvälinen ja EU-lainsäädäntö asettavat karsinta- ja oikeusturvasäilykset karkottamiselle. Pakottavien syiden lisäksi tarjotaan vaihtoehtoja, kuten vapaaehtoista maastapoistumista, ja yksilö voi hakea oleskeluluvan uudestaan, jos olosuhteet muuttuvat.

Karkottamisen tavoitteena on kansallinen järjestys ja oikeudenmukainen maahantulojärjestelmä, mutta prosessin tulee noudattaa oikeudellisia menettelyjä sekä ihmisarvon ja perus- ja ihmisoikeuksien suojelua.