Kantamuotosta

Kantamuotosta on kielitieteellinen termi, joka tarkoittaa sanan perusmuotoa, josta muut taivutetut tai johdannaiset muodot rakennetaan. Se vastaa usein käsitettä lemma, eli sanan yleisön muodon tai sanakirjaan merkityn muodon viitekohtaa.

Käytännössä kantamuotoa käytetään sanakirjoissa sekä kielentutkimuksessa lemmatointiin ja luonnollisen kielen käsittelyyn. Kantamuoto toimii viitepisteenä, johon erilaiset inflection- ja derivaatiosidonnaiset muodot liittyvät, ja siksi se on keskeinen käsite morfologisissa analyyseissä sekä kieliteknologiassa.

Sanatyypin mukaan kantamuoto voi hieman poiketa toisistaan. Verbeille kantamuoto on usein infinitiivi (esim. kirjoittaa), substantiiveilla kantamuoto on tyypillisesti nominatiivin yksikkö (esim. koira), ja adjektiiveilla perusmuoto (esim. iso). Tämä määrittely auttaa morfologisessa analyysissä, jossa etsitään kaikkien mahdollisten muotojen yhteys kantamuotoon.

Esimerkkeinä: sanan "koira" kantamuoto on koira, josta taivutetaan muotoihin kuten koiran, koiraa ja koirat. Verbin "kirjoittaa" kantamuoto on kirjoittaa, josta muodostuvat muotot kuten kirjoitan, kirjoitti ja kirjoittaminen. Näin kantamuoto toimii sanan analyysin ja rekisteröinnin lähtökohtana.

Huomioitavaa on, että kantamuoto ja perusmuotoa koskevat määritelmät voivat vaihdella lähteittäin. Kantamuoto ei ole aina identtinen sanakirjaan merkityn muodon kanssa, mutta käytännössä se toimii yleisenä viitepisteenä sanojen varhaisessa tallentamisessa ja laajemmassa morfologisessa analyysissä.