Kannabiksen

Kannabis on kasvi, jota käytetään sekä viihteellisiin että lääketieteellisiin tarkoituksiin sekä teollisesti hampusta. Kasvi kuuluu Cannabis-sukuun, ja lajeja sekä hybridejä on lukuisia. Kasvissa esiintyy monia kannabinoideja, joista tärkeimmät ovat THC (tetrahydrokannabinoli) sekä CBD (kannabidioli). THC on päätoimija psykoaktiivisissa vaikutuksissa, kun taas CBD ei yleensä aiheuta voimakasta päihtymystä. Pitoisuudet vaihtelevat lajikkeen ja viljelymenetelmän mukaan.

Käyttömuotoja on erilaisia. Viihdekäytössä kannabis yleensä poltetaan tai höyrytetään, mutta sitä voidaan nauttia myös suussa, ruoissa tai tislaantuneista uutteista. Teollinen hamppu on hampun laatu, jossa THC-pitoisuus on yleensä matala ja jota käytetään esimerkiksi tekstiileissä, rakennusmateriaaleissa sekä öljyissä. Kannabiksen ja hampun kokonaishyödyn taustalla ovat sekä lajikkeen kemiallinen koostumus että kulutustottumukset.

Lainsäädäntö ja sääntely vaihtelevat maittain. Suomessa kannabiksen hallussapito, myynti ja viljely ovat pääsääntöisesti kiellettyjä ilman erikoislupaa, ja lääkinnällinen kannabis on rajoitetusti saatavilla reseptilääkkeenä tietyissä tapauksissa. CBD-pohjaiset tuotteet ovat yleisesti saatavilla, mutta niitä säädellään tarkasti. Kansainvälisesti asennetut lait ja kansainväliset sopimukset vaikuttavat maiden käytäntöihin, ja mahdollisuudet rekreatiiviseen sekä lääketieteelliseen käyttöön vaihtelevat suuresti.

Keskustelu ja tutkimus kannabiksen vaikutuksista, turvallisuudesta ja yhteiskunnallisista vaikutuksista ovat edelleen aktiivisia. Lyhytaikaiset vaikutukset voivat sisältää euforiaa, rentoutumista sekä koordinaation ja kognitiivisten toimintojen tilapäistä heikkenemistä; pitkäaikainen ja runsas käyttö on yhdistettyjä riskeihin mielenterveydelle ja kognitiivisille toiminnoille, etenkin nuorilla käyttäjillä.