Kalkkikertymiä

Kalkkikertymiä ovat sedimentaarisissa kivissä esiintyviä kalkkikivestä (kalsiumkarbonaatti, CaCO3) muodostuneita erillisiä massoja. Ne voivat olla pallomaisia, soikeita tai hieman epäsäännöllisiä, ja ne erottuvat ympäröivästä kivestä usein tiheämmän koostumuksensa tai toisaalta erilaisen haponkestävyyden vuoksi. Termiä käytetään kuvaamaan näitä konkreetioita, jotka ovat syntyneet paikallisesti diageenisten prosessien tuloksena.

Niiden muodostuminen tapahtuu diageenisessa vaiheessa, kun veden liuottama karbonaatti saostuu sedimentin sisään tai ympärille. Ytimenä voi olla fossiili, fragmentti orgaanista materiaalia tai jokin muu nucleus, jonka ympärille kalkkikerta saostuu asteittain. Saostumisnopeuteen vaikuttavat vesien koostumus, pH ja lämpötila sekä kalsium- ja carbonaattipitoisuudet.

Kalkkikertymät vaihtelevat kooltaan pienistä senttimetreistä useisiin kymmeniin senttimetreihin. Väri vaihtelee vaaleanharmaasta kellanruskeaan riippuen epäpuhtauksista ja saostumisolosuhteista. Ne ovat usein hieman kovia ympäröivään kiveen nähden ja voivat säilyä paremmin rapautumisessa, jolloin neieltä muodostuu näkyviä yksittäisiä kertymiä myös tasaisemmissakin näytteissä.

Geologinen merkitys on käytännön ja teoreettisen kannalta tärkeä: kalkkikertymät toimivat diagenesian merkkiviejinä, jotka kertovat veden liuottaman karbonaatin saostumisesta, vesien kemistasta ja aikaisista sedimentaatioprosesseista. Ne voivat lisäksi vaikuttaa kivien mekaaniseen käyttäytymiseen ja tilapäiseen eroosioon sekä tarjota paleoekologisia vihjeitä fossiilien säilyvyydestä.