Kalkkikatkokset

Kalkkikatkokset ovat termi, joka koostuu sanoista kalkki (kalsiumkarbonaatti) ja katkos (keskeytys). Se ei ole vakiintunut tieteellinen käsite suomenkielisessä sanastossa, vaan sen merkitys riippuu kontekstista. Yleisesti sillä voidaan viitata ilmiöön, jossa kalkkiseen materiaaliin liittyy keskeytys, saostuminen tai virtauskatko.

Geologiassa kalkkikatkokset voivat tarkoittaa stratigrafisia katkoja kalkkikivilajikerrostumissa eli hiatus-tyyppisiä keskeytyksiä, jolloin kerrytys on tilapäisesti pysähtynyt tai muuttunut.

Vesistöissä ja teollisuudessa kalkkisaostumat voivat aiheuttaa skaalautumista, joka johtaa virtaus- tai lämmitysvaikutuksiin sekä prosessitoiminnan keskeytyksiin. Tällaisia tilanteita ei yleensä nimitetä suoraan “kalkkikatkokseksi”, vaan ne kuvataan yleisemmin skaalautumisena, mutta termiä voi käyttää kuvaamaan kalkkisaostumien aiheuttamia keskeytyksiä.

Maaperässä ja maataloudessa kalkin lisäyksen vaikutukset voivat tuoda mukanaan epäjatkuvuuksia pH- ja ravinnetasapainossa, jolloin niitä voidaan kuvailla kalkkikatkoksina.

Käyttö kannattaa rajata kontekstiin: termi ei ole standardoitu, joten määrittely on tehtävä tarkasti. Mikäli termiin törmää, on hyvä määritellä, mitä kalkkikatkoksella tarkoitetaan ja mille alalle kyseessä on.