Kaiunvaimennus

Kaiunvaimennus on akustisten toimenpiteiden kokonaisuus, jonka tarkoituksena on vähentää tilan kaiuntajaksoa ja heijastuneen äänen häiritsevyyttä. Se kattaa sekä rakenteelliset ja materiaalivalinnat että signaalinkäsittelymenetelmät, joiden yhteisvaikutus parantaa puheen ymmärrettävyyttä ja äänenlaatua.

Fyysiset keinot ovat pääasiassa passiivisia. Niihin kuuluvat ääniabsorboivat paneelit, matot ja verhot, diffuusorit sekä harkittu tilasuunnittelu. Tällä tavoin pyritään hallitsemaan sekä matala- että korkeataajuuksien kaiuntaa ja alentamaan tilan RT60-arvoa tilan käyttötarkoituksen mukaan.

Käytetään myös aktiivisia ja digitaalisia menetelmiä. Kaiunpoisto (dereverberation) ja signaalinkäsittely voivat poistaa kaiun jälkiä reaaliaikaisesti tai jälkikäsittelyssä. Monimikrofonijärjestelmät, beamforming ja adaptiiviset suodattimet auttavat erottelemaan kohdeäänen kaiuntahäiriöistä. Näitä menetelmiä hyödynnetään erityisesti puhelinkeskusteluissa, videokokouksissa ja studiomikrofoneissa.

Käyttökohteita ovat koulut, toimistot, elokuvateatterit, konserttisalit, studios, sekä kotikäytöt kuten tv- ja elokuvatuotannot sekä kuulokojeiden ja AV-tekniikan sovellukset. Valinta riippuu tilan koosta, käyttötarkoituksesta, toivotusta äänenlaadusta ja budjetista. Liiallinen kaiunvaimennus voi johtaa kuivalle, elottomalle äänelle, joten suunnittelussa on huomioitettava luonnollisuus ja akustinen tasapaino.

Mittauksessa käytetään tyypillisesti RT60-arvon mittausta sekä puheen ymmärrettävyyden arviointia. Impulssivasteen tai MLS-signaalin avulla mitataan kaiuntajakson pituutta, ja tuloksia voidaan täydentää kuulokokemuksen tai tilan käyttötarkoituksen mukaan tehdyillä arvioinneilla.