Kaistanleveyttä

Kaistanleveys on tekninen termi, joka kuvaa taajuusalueen leveydeltä sen signaalin käyttämää tai kanavalle varattua energiaväliä. Yleensä kaistanleveys määritellään taajuusvälin f_hi − f_lo muodossa, missä f_lo on signaalin alemman rajan taajuus ja f_hi ylempi raja. Kaistanleveys ilmoitetaan hertseinä (Hz) ja sitä käytetään sekä varatun että käytetyn spektrin kuvaamiseen. Varattu kaistanleveys tarkoittaa taajuusväliä, joka on osoitettu kyseiselle yhteydelle; käytetty kaistanleveys kuvaa signaalin todellista spektrin leveyttä.

Kaistanleveydellä on keskeinen vaikutus tiedonsiirtoon. Laajempi kaistanleveys mahdollistaa suuremman teoreettisen datanopeuden, koska signaali voi kantaa enemmän informaatiota per aikayksikkö. Tämä kuitenkin edellyttää riittävän hyvää signaalin voimakkuutta ja vastaa suurempaa spektrin käyttöä sekä paremmin hallittua häiriötasoa. Käytännössä datanopeuteen vaikuttavat lisäksi modulaatio- ja koodausmenetelmät sekä laitteiston suorituskyky.

Esimerkkejä. FM-radiokanava on tyypillisesti noin 200 kHz levyinen, analoginen televisiokanava noin 6 MHz, ja mobiiliverkoissa käytetään kanavavälejä, jotka vaihtelevat muutamasta megahertsiästä kymmeneen tai jopa sataan megahertsiin per kanava riippuen teknologiasta ja alueesta. Wi‑Fi-teknologiassa kanavan leveydet ovat yleisesti 20, 40, 80 tai 160 MHz.

Säätely: Spektrin hallinta ja kaistanleveyksien myöntäminen ovat viranomaisten tehtäviä. Tavoitteena on varmistaa tehokas käyttö, kilpailu ja minimoida häiriöt sekä eri teknologioiden yhteensopivuus. Maakohtaiset säännökset ja taajuuskaistat voivat poiketa.