Kaasunäytteenottomenetelmät

Kaasunäytteenottomenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin, joita käytetään kaasun tai kaasusekoituksen näytteen keräämiseen analysointia varten. Näytteenoton tavoitteena on varmistaa, että kerätty näyte on edustava tutkittavasta kaasulähteestä ja että sen koostumus säilyy muuttumattomana analyysiin asti. Menetelmä valitaan usein näytettävän kaasun ominaisuuksien, pitoisuuksien, lämpötilan, paineen ja analyysilaitteiston vaatimusten perusteella.

Yleisimpiä näytteenottomenetelmiä ovat passiivinen ja aktiivinen näytteenotto. Passiivisessa näytteenotossa näyte kerääntyy luonnollisesti tai diffuusion avulla ilman ulkoista pumppausta. Tämä menetelmä on yksinkertainen ja kustannustehokas, mutta voi olla hitaampi ja vähemmän tarkka kuin aktiivinen näytteenotto. Aktiivisessa näytteenotossa käytetään pumppua tai muuta laitetta, joka pakottaa kaasun virtaamaan näytteenottovälineen läpi. Tämä mahdollistaa nopeamman näytteenoton ja tarkemman virtauksen hallinnan.

Näytteenottovälineinä voidaan käyttää erilaisia astioita, kuten ilmatiiviitä pulloja, kaasukromatografiapulloja, tai erikoisvalmisteisia näytteenottimia, jotka on suunniteltu tietyille kaasuille tai olosuhteille. Näiden lisäksi käytetään usein suodattimia pienhiukkasten poistamiseksi kaasusta ennen analyysiä. Näytteenotto voi tapahtua suoraan lähteestä (in-situ) tai näyte voidaan kerätä ja kuljettaa analyysipaikkaan. Näytteenottoprosessin aikana on tärkeää minimoida kontaminaatioriski ja varmistaa, että näytteenottolaitteisto on puhdas ja yhteensopiva näytettävän kaasun kanssa. Paineistetun kaasun näytteenottoon liittyy erityisiä turvallisuusnäkökohtia.