Kaasuhöyryseoksia

Kaasuhöyryseoksia, suomeksi myös höyry-kaasuseoksia, ovat kahden tai useamman aineen seoksia, joissa vähintään yksi komponentti on kaasumaisessa olomuodossa ja vähintään toinen höyrystyneessä olomuodossa. Tyypillisesti tämä tarkoittaa, että seoksessa on ilmaa tai muuta kaasua ja haihtuvaa nestettä tai kiinteää ainetta, jonka höyry on sekoittunut kaasun joukkoon.

Nämä seokset ovat yleisiä monissa luonnollisissa ja teollisissa prosesseissa. Esimerkiksi ilmankosteus on kaasuhöyryseos, jossa ilmaa on sekoittunut vesihöyryyn. Teollisuudessa kaasuhöyryseoksia esiintyy esimerkiksi maalien ja liuottimien käytössä, polttoaineiden palamisessa ja kemiallisissa reaktioissa.

Kaasuhöyryseokset voivat olla syttyviä tai räjähtäviä tietyissä pitoisuuksissa. Syttymisrajat, eli alaraja (LEL) ja yläraja (UEL), määrittelevät sen pitoisuusalueen, jossa seos voi syttyä tai räjähtää. Tämän vuoksi kaasuhöyryseoksia käsiteltäessä on tärkeää noudattaa turvallisuusmääräyksiä ja käyttää asianmukaisia suojavarusteita. Analysointiin ja seurantaan käytetään erilaisia mittalaitteita, kuten kaasukromatografeja ja höyryntunnistimia.