Käyttötapausdiagrammi

Käyttötapausdiagrammi, tunnetaan myös nimellä use case diagram, on UML-järjestelmän (Unified Modeling Language) diagrammi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän toiminnallisuutta ja sen vuorovaikutusta ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Se tarjoaa korkean tason näkymän järjestelmän käyttötapauksista ja toimijoista, auttaen ymmärtämään, mitä järjestelmä tekee ja kuka tai mikä sitä käyttää.

Diagrammissa esiintyy kaksi pääelementtiä: toimijat ja käyttötapaukset. Toimijat edustavat roolia, jonka ulkopuolinen taho, kuten ihminen tai toinen järjestelmä, suorittaa vuorovaikutuksessa järjestelmän kanssa. Toimijat kuvataan yleensä ihmishahmoina. Käyttötapaukset puolestaan kuvaavat tiettyä toiminnallisuutta, jonka järjestelmä tarjoaa käyttäjilleen. Ne esitetään soikioina.

Toimijoiden ja käyttötapausten väliset suhteet kuvataan viivoilla. Yksinkertainen viiva osoittaa, että toimija osallistuu käyttötapaukseen. Käyttötapauksilla voi olla myös monimutkaisempia suhteita keskenään, kuten include (sisällytä) tai extend (laajenna) -suhteet, jotka kuvaavat, kuinka käyttötapaukset liittyvät toisiinsa. include-suhde tarkoittaa, että yksi käyttötapaus aina suorittaa toisen käyttötapauksen osana omaa toiminnallisuuttaan. extend-suhde puolestaan tarkoittaa, että yksi käyttötapaus voi laajentaa toisen käyttötapauksen toiminnallisuutta tietyissä ehdoissa.

Käyttötapausdiagrammeja käytetään laajasti ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa vaatimusten keräämiseen ja kommunikointiin. Ne auttavat varmistamaan, että kaikki osapuolet ymmärtävät järjestelmän tavoitteet ja toiminnot selkeästi. Ne ovat hyödyllisiä myös järjestelmän suunnittelussa, testauksessa ja dokumentoinnissa.