Käyttäjätunnistusvälineet

Käyttäjätunnistusvälineet, suomeksi myös käyttäjätunnistimet, ovat menetelmiä ja laitteita, joita käytetään todentamaan henkilön tai järjestelmän identiteetti digitaalisessa ympäristössä. Tavoitteena on varmistaa, että käyttäjä on se, kuka hän väittää olevansa, ennen kuin hänelle myönnetään pääsy esimerkiksi tietojärjestelmiin, sovelluksiin tai fyysisiin tiloihin.

Yleisimpiä käyttäjätunnistusvälineitä ovat salasanat, jotka ovat tunnetuin ja perinteisin tunnistautumismenetelmä. Salasanojen lisäksi käytetään usein monivaiheista tunnistautumista, jossa käyttäjän on todistettava identiteettinsä useammalla kuin yhdellä tunnistusmenetelmällä. Tällöin yhdistellään tyypillisesti jotain, mitä käyttäjä tietää (salasana), jotain, mitä käyttäjällä on (esim. puhelin tai tunnistuskortti), tai jotain, mitä käyttäjä on (biometrinen tieto).

Biometriset tunnistusvälineet hyödyntävät yksilöllisiä fyysisiä tai käyttäytymiseen liittyviä ominaisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi sormenjälkilukijat, kasvontunnistus, iiristunnistus ja äänentunnistus. Fysikaalisia tunnistusvälineitä ovat esimerkiksi älykortit, USB-tikut ja turva-avaimet. Jokaisella tunnistusvälineellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa turvallisuuden, käyttömukavuuden ja kustannusten suhteen. Valinta sopivista välineistä riippuu suojattavan kohteen kriittisyydestä ja käyttötarkoituksesta.