Järjestelmäidentifiointimenetelmät

Järjestelmäidentifiointimenetelmät ovat joukko teknisiä lähestymistapoja, joita käytetään tunnistamaan ja kuvaamaan monimutkaisten järjestelmien käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Näitä menetelmiä sovelletaan laajasti eri tieteenaloilla ja insinööritieteissä, kuten prosessitekniikassa, sähkötekniikassa, automaatiotekniikassa ja taloustieteissä. Tavoitteena on luoda matemaattinen malli, joka ennustaa järjestelmän ulostuloa tietynlaisella syötteellä.

Yleisimpiä järjestelmäidentifiointimenetelmiä ovat tilastolliset menetelmät, kuten pienimmän neliösumman menetelmä ja suurimman uskottavuuden menetelmä. Näissä menetelmissä kerätään mittausdataa järjestelmän syötteestä ja ulostulosta, ja sen perusteella estimoidaan mallin parametrit. Toinen keskeinen ryhmä ovat toistuvat menetelmät, jotka päivittävät mallin parametreja asteittain datan karttuessa. Näitä käytetään usein reaaliaikaisissa sovelluksissa.

Lisäksi on olemassa subjektiivisia menetelmiä, joissa asiantuntijan tietoa järjestelmän rakenteesta tai ominaisuuksista hyödynnetään mallin muodostamisessa. Yhdistelmät näistä eri lähestymistavoista ovat myös yleisiä, jolloin saavutetaan parempia tunnistustuloksia ja malleja, jotka vastaavat paremmin todellisuutta. Järjestelmäidentifioinnin onnistuminen riippuu olennaisesti käytettävissä olevan datan laadusta ja edustavuudesta sekä valitun malliluokan sopivuudesta tunnistettavalle järjestelmälle.