Juhlapyhinä

Juhlapyhinä on suomalainen sana, jolla tarkoitetaan sekä uskonnollisia pyhiä että yleisiä juhlapäiviä, eli päiviä jolloin juhlitaan tai jolloin arki on erityisen poikkeuksellista. Termi muodostuu sanoista juhla ja pyhä, ja sitä käytetään sekä puhuttaessa että kirjoitettaessa ajan ilmaisuksi, kun viitataan aikaan, jolloin työt ja monet palvelut ovat rajoitetusti toiminnassa.

Kielitieteellisesti juhlapyhä viittaa laajaan käsitteeseen, joka kattaa sekä uskonnolliset pyhät että kansalliset tai kulttuuriset juhlapäivät. Sillä erottuu hieman eri vivahteita pyhäpäivästä, joka painottaa enemmän uskonnollista tai perinteellistä pyhyyttä. Käytännössä juhlapyhät voivat olla sekä uskonnollisesti merkittäviä että yleisesti yhdistäviä juhlia, jotka vaikuttavat ihmisten vapaa-ajan rytmiin sekä palvelujen tarjontaan.

Käyttö ja merkitys: juhlapyhinä viitataan aikaan vuodesta, jolloin moni suomalainen viettää aikaa perheen tai ystävien kanssa, ja jolloin yritysten ja julkisen sektorin aukioloajat sekä julkinen liikenne voivat poiketa normaalista. Esimerkiksi juhlapyhinä kaupat voivat olla kiinni tai rajoitetusti auki, ja ihmiset matkustavat useammin.

Yleisimmät juhlapyhät Suomessa ovat muun muassa uudenvuodenpäivä (1. tammikuuta), loppiainen (6. tammikuuta), pääsiäisen isot pyhät kuten pitkäperjantai, pääsiäispäivä ja toinen pääsiäispäivä, vappu (1. toukokuuta), juhannuspäivä, pyhäinpäivä, itsenäisyyspäivä (6. joulukuuta) sekä joulupäivä. Lisäksi tapaninpäivä kuuluu yleisiin juhlapyhiin. Juhlapyhät voivat vaihdella kalenterin mukaan, kuten pääsiäisen ajankohta, mutta ne muodostavat tärkeän osan suomalaisesta kulttuurikalenterista.