Juhlapyhät

Juhlapyhät, sekä pyhäpäivät että juhlapäivät, ovat Suomessa huomioituja vapaita tai merkkipäiviä, joiden vietto ja vaikutukset ulottuvat työaikoihin, julkiseen palveluun ja kaupankäyntiin. Ne voivat olla uskonnollisia, kansallisia tai historiallisia, ja niiden käyttö sekä virallisuus vaihtelee. Pyhäpäivien tarkoituksena on tarjota aikaa perheelle, yhteisölle sekä kulttuurisille ja uskonnollisille perinteille.

Suomen virallinen pyhäpäiväluettelo sisältää useita päivämääriä, joita vietetään vuosittain tiiviisti. Esimerkkejä ovat Uudenvuodenpäivä (1. tammikuuta), Loppiainen (6. tammikuuta), Pitkäperjantai, Pääsiäispäivä ja 2. pääsiäispäivä, Vappu (1. toukokuuta), Helatorstai, Helluntaipäivä, Juhannuspäivä, Pyhäinpäivä, Joulupäivä (25. joulukuuta), 2. joulupäivä (26. joulukuuta) sekä Itsenäisyyspäivä (6. joulukuuta). Joidenkin vuosien kohdalla päivien tarkka ajoitus ja niiden sovellettavuus arkipäiville voivat poiketa, esimerkiksi jos pyhäpäivä ajoittuu viikonlopulle.

Lisäksi Suomea leimaa joulunaikainen kulttuuriperinne: jouluaatto on keskeinen juhlapäivä monille, vaikka sitä ei lasketa viralliseksi pyhäpäiväksi. Juhlapyhät heijastavat sekä uskonnollisia että kansallisia perinteitä ja nivovat suomalaisen arjen sekä kulttuurisen moninaisuuden yhteen.