Jätteenkäsittelyhierarkian

Jätteenkäsittelyhierarkia on periaate, joka ohjaa jätehuollon tavoitteita ja toimenpiteitä. Sen tarkoituksena on minimoida jätteen määrää ja sen haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen. Hierarkia esitetään yleensä käänteisenä pyraamidirakenteena, jossa korkeimmalla tasolla ovat ensisijaiset ja tehokkaimmat toimet.

Hierarkian ylin taso on jätteen ehkäisy. Tämä tarkoittaa pyrkimystä välttää jätteen syntymistä alun perinkin. Toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi tuotteiden suunnittelu niin, että ne kestävät pidempään ja ovat korjattavissa, sekä kulutustottumusten muuttaminen vähentämällä tarpeetonta kulutusta.

Seuraava taso on uudelleenkäyttö. Kun jätettä syntyy, pyritään löytämään sille uusia käyttötarkoituksia ilman merkittävää käsittelyä. Esimerkkejä ovat käytettyjen tavaroiden myynti tai lahjoittaminen, astioiden uudelleenkäyttö ja rakennusmateriaalien hyödyntäminen.

Kolmas taso on materiaalikierrätys. Tässä jätettä kerätään ja käsitellään siten, että siitä saadaan uusia raaka-aineita muiden tuotteiden valmistukseen. Yleisiä kierrätettäviä materiaaleja ovat paperi, lasi, metalli ja muovi.

Neljäs taso on muu hyödyntäminen, joka yleensä tarkoittaa energiana hyödyntämistä. Jätteen polttaminen energiaksi on tehokkaampaa kuin sen kaatopaikalle sijoittaminen, erityisesti jos energian talteenotto on hyvin järjestetty.

Hierarkian alin taso on loppusijoitus eli kaatopaikalle vienti. Tämä on vähiten suositeltava vaihtoehto, ja sitä pyritään välttämään mahdollisimman paljon. Kaatopaikkasijoitus aiheuttaa ympäristöongelmia ja hukkaa potentiaalisesti arvokkaita materiaaleja. Jätteenkäsittelyhierarkia on keskeinen työkalu kestävän jätepolitiikan toteuttamisessa.