Jäännösklooria

Jäännöskloori viittaa kloorin määrään, joka jää veteen tai muuhun liuokseen sen jälkeen, kun se on lisätty desinfiointitarkoituksessa. Kloorin lisääminen veteen, kuten juomaveteen tai uima-altaan veteen, tappaa haitallisia mikrobeja, kuten bakteereja ja viruksia. Kun kloori reagoi veden epäpuhtauksien ja mikro-organismien kanssa, osa siitä kuluu. Jäännöskloori on se osa kloorista, joka jää jäljelle näiden reaktioiden jälkeen ja joka tarjoaa jatkuvaa desinfiointisuojaa.

Jäännösklooria on kahta päätyyppiä: vapaa jäännöskloori ja sidottu jäännöskloori. Vapaa jäännöskloori on muodossa, joka on edelleen aktiivista desinfiointiaineena. Se voi reagoida ja tappaa uusia mikrobeja, jotka saattavat päästä veteen. Sidottu jäännöskloori muodostuu, kun kloori reagoi orgaanisten aineiden ja typen kanssa vedessä. Se on vähemmän tehokas desinfiointiaine kuin vapaa jäännöskloori, mutta se voi silti osaltaan edistää desinfiointia. Veden desinfiointijärjestelmissä pyritään yleensä ylläpitämään tiettyä vapaan jäännöskloorin tasoa.

Jäännösklooripitoisuuden mittaaminen on tärkeää veden laadun varmistamiseksi. Liian matala jäännösklooripitoisuus voi tarkoittaa, että vesi ei ole riittävästi desinfioitu ja voi sisältää taudinaiheuttajia. Liian korkea pitoisuus voi puolestaan vaikuttaa veden makuun ja hajuun sekä aiheuttaa ärsytystä silmissä ja iholla. Vedenkäsittelylaitokset ja uima-altaiden hoitajat seuraavat ja säätävät jäännösklooritasoja säännöllisesti.