Itsestäänselvyys

Itsestäänselvyys on käsite, jolla viitataan totuuteen, jonka uskotaan olevan ilmeinen ilman erillistä todistusta. Sanaa voidaan tarkastella sekä arkikielessä että filosofian ja matematiikan kontekstissa. Arkikielessä itsestäänselvyydeksi käsitetään asioita, joiden totuus tuntuu yleisesti hyväksytystä ilmeiseltä. Filosofiassa ja matematiikassa termi viittaa self-evident truthiin: väitteeseen, jonka nähtään tai hyväksytään välittömästi ilman erillistä todistusta, tai perusolettamuksiin, joita pidetään itsestäänselvinä.

Käyttö ja merkitys kehittyvät kontekstin mukaan. Arkikielessä itsestäänselvyyksiä ovat usein yleisesti tiedostetut faktat tai kielikontekstin mukaiset ilmiöt. Filosofiassa pohditaan, mitkä väitteet todella ovat itsestäänselvyyksiä, ja onko sellaisia totuuksia ylipäätään olemassa ilman määritelmiä ja kontekstia. Matematiikassa osa väitteistä saatetaan pitää analyyttisinä tai perusolemuksina, joiden totuus ilmenee määrittelyn kautta ilman erillistä todistusta; toisaalta synteettisiä totuuksia varten tarvitaan todistus.

Kritiikki: Itsestäänselvyyden käsite on kulttuurisesti ja historiallisesti sidoksissa. Liiallinen luottamus itsestäänselvyyteen voi peittää epäilykset tai estää kriittisen tarkastelun. Siksi tieteessä ja filosofiassa korostetaan kontekstin, määritelmien ja perustelujen merkitystä sekä mahdollisten poikkeusten huomioimista.

Esimerkkejä: matematiikassa 2+2=4 voidaan pitää itsestäänselvyytenä tietyissä kehyksissä; arkikielessä taas ketkäkin pitävät joitakin väittämiä itsestäänselvyyksinä, kunnes ne osoitetaan toisin.