Itsemääräeikeutta

Itsemääräeikeutta on oikeus, jonka mukaan ihmisillä ja kansoilla on mahdollisuus määrätä omasta poliittisesta asemastaan sekä kehityksestään ja elämänsä suuntaviivoista, ilman ulkoista pakottamista. Käsite jakautuu kahteen ulottuvuuteen: sisäiseen itsemääräämisoikeuteen, jolla yhteisö voi vaikuttaa oman alueensa hallintoon, kulttuurisiin oikeuksiin ja kielellisiin velvoitteisiin osana valtiota; sekä ulkoiseen itsemääräämisoikeuteen, jolla kansalla on oikeus itsenäistymiseen tai vapautumiseen ulkoisesta riippuvuudesta.

Kansainvälisessä oikeudessa itsemääräeikeutta pidetään keskeisenä periaatteena. YK:n peruskirja tukee itsemääräämisoikeutta (erityisesti oikeus kansoilla määrätä itseään), ja dekolonisaatiota koskevat lausumat sekä yleiset ihmisoikeussopimukset, kuten ICCPR ja ICESCR, vahvistavat kansan oikeutta määrätä omasta tulevaisuudestaan. Käytännössä itsemääräeikeutta toteutetaan muun muassa dekolonisaatioprosesseissa, autonomia- ja liittojärjestelyissä sekä alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa.

Ristiriidat syntyvät usein tasapainotettaessa kansallisen yhtenäisyyden, alueellisen itsemääräämisoikeuden sekä valtioiden alueellisen koskemattomuuden vaatimukset. Itsemääräeikeuden toteuttaminen riippuu kunkin valtion perustuslaista sekä kansainvälisestä oikeudesta, ja käytännöt vaihtelevat maittain sekä aikakausittain.