Itseilmoittamisella

Itseilmoittamisella viitataan prosessiin, jossa yksilö tai organisaatio antaa omia tietojaan tai tietoja toiminnastaan viranomaisille tai muille tahoille vapaaehtoisesti. Tämä eroaa tilanteista, joissa tiedonanto on pakollista tai tapahtuu viranomaisen pyynnöstä. Itseilmoittaminen voi perustua lainsäädäntöön, joka edellyttää tiettyjen seikkojen ilmoittamista, tai se voi olla täysin vapaaehtoista ja perustua hyvään hallintotapaan, läpinäkyvyyteen tai haluun edistää tiettyä tavoitetta.

Esimerkkejä itseilmoittamisesta löytyy monilta aloilta. Verotuksessa verovelvollisen on itse ilmoitettava verotettavat tulonsa ja vähennyksensä veroilmoituksella. Ympäristöasioissa yritykset voivat itse ilmoittaa päästöistään tai ympäristövaikutuksistaan osana vastuullisuusraportointiaan. Sosiaaliturvassa yksilöiden on itse ilmoitettava muutoksista olosuhteissaan, jotka vaikuttavat etuuksien saantiin. Rikosoikeudessa itseilmoittaminen voi liittyä esimerkiksi tiettyjen rikosten ilmoittamiseen poliisille tai viranomaisille.

Itseilmoittamisen etuja ovat muun muassa tiedonkeruun tehokkuus ja viranomaisten resurssien säästyminen, kun tietoa ei tarvitse aktiivisesti hankkia. Se voi myös lisätä yksilöiden ja organisaatioiden vastuuntuntoa ja sitoutumista sääntöjen noudattamiseen. Toisaalta itseilmoittamiseen liittyy aina riski virheellisestä tai puutteellisesta tiedonannosta, joko tahattomasti tai tarkoituksella. Tämän vuoksi viranomaisilla on usein oikeus ja velvollisuus valvoa ja tarkastaa itse ilmoitettuja tietoja.