Itsearviointeihin

Itsearviointeihin viittaa keskeisesti se käytäntö, jossa yksilö arvioi omia suorituksiaan, oppimistavoitteidensa saavuttamista sekä kehittämistarpeitaan. Itsearviointi on yleinen osa monia koulutusjärjestelmiä, ammatillista koulutusta ja työelämän kehittämisprosesseja, ja sitä käytetään sekä muodollisina että muotoutuvina arviointimuotoina.

Koulutuksessa itsearviointi tukee oppimisen reflektiota, itsetuntemuksen kehittymistä ja omien oppimistavoitteiden asettamista. Menetelmät voivat sisältää rubiikkeja, itsearviointilomakkeita, laajoja reflektiopäiväkirjoja sekä oppimportfolioita. Itsearviointi voidaan toteuttaa formatiivisesti, auttaen oppilasta parantamaan suoritustaan, tai osana laajempaa summatiivista prosessia yhdessä muiden arviointien kanssa.

Työelämässä itsearvioinnit voivat tukea suoriutumisen seurantaa, osaamisalojen tunnistamista ja ammatillista kehittämistä. Ne voivat olla osa suoritussuunnittelua, kompetenssikehystä ja palautekeskusteluita, jolloin yksilö reflektoi vahvuuksiaan sekä kehittämistarpeitaan ja asettaa tavoitteita.

Edut ja haasteet kulkevat käsi kädessä. Itsearviointi edistää metakognitiota, omatoimisuutta ja motivaatiota sekä antaa teknisiä ja jatkuvan palautteen kautta parempaa ohjausta. Haasteina voivat esiintyä subjektiivisuus, ajattelun vinoutumat sekä epäselvät arviointikriteerit; onnistunut käyttöönotto vaatii selkeät kriteerit, koulutusta ja monipuolista triangulaatiota.

Parhaat käytännöt sisältävät selkeät arviointikriteerit, esimerkkitarpeet, sekä yhdistetyn käytön sekä itse- että ulkopuolisessa arvioinnissa. Digitaaliset työkalut, kuten e-portfoliot ja oppimistoiminnot, voivat tukea tallentamista ja seurattavuutta.