Intertekstuaaliset

Intertekstuaaliset viitteet tarkoittavat tekstissä ilmeneviä suhteita toisiin teksteihin, medioihin tai kulttuurituotoksiin. Viitteet voivat olla suoria lainauksia, alluusioita, paraphraseja tai muulla tavoin uudelleen kontekstualisoitua materiaalia. Intertekstuaalisuus kuvaa sitä, miten merkitys rakentuu tekstien välisessä vuorovaikutuksessa eikä yksittäisessä teoksessa.

Termi juontuu ranskankielisestä intertextualité-käsitteestä ja sitä esittelivät ja kehitttivät erityisesti kirjallisuudentutkimuksessa 1960-luvulla, erityisesti Julia Kristeva. Kristeva korosti, ettei mikään teksti ole itsenäinen, vaan syntyy muiden tekstien sanojen, ideoiden ja tyylien sekoituksesta, joissa toisten teosten vaikutukset ovat sekä sisällöllisiä että muoto">—vaihtelut muuntuvat lukijan tulkinnassa.

Intertekstuaalisia viitteitä voidaan ilmentää monin tavoin: suorat lainaukset, alluutiot, parafraasit, parodiat, pastissit tai näiden yhdistelmät. Viitteet voivat olla näkyviä tai piilotettuja ja ne voivat viitata klassikoihin, myytteihin, elokuviin tai populaarikulttuuriin. Viitteet voivat rikastuttaa toisen tekstin kontekstia tai asettaa sen uudessa valossa.

Merkitys ja käyttötarkoitus: intertekstuaaliset viitteet laajentavat tulkintamahdollisuuksia ja antavat teokselle yhteyden traditioon sekä keskusteluun muiden teosten kanssa. Ne voivat sekä kunnianosoittaa että kriittisesti kommentoida aiempaa materiaalia. Intertekstuaalisuus on levinnyt kirjallisuuden, elokuvan, television ja digitaalisen kulttuurin alueille.

Katso myös: intertekstuaalisuus, alluusio, parody, pastissi, parafraasi.