Insuliinihoitoa

Insuliinihoito eli insuliinilääkitys on diabeteshoitomuoto, jossa verensokerin hallinta toteutetaan insuliinilla. Sillä pyritään korvaamaan haiman insuliinintuotannon puutteellisuutta tai auttamaan insuliinierityksen säätelyä. Tyypillisiä käyttökohteita ovat tyypin 1 diabetes sekä joidenkin tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoito, ja raskauden aikainen raskausdiabetes.

Insuliinia annetaan yleensä ihon alle pistoksina, mutta jonkin verran käytetään myös jatkuvaa insuliinipumppua. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat basal-bolus-hoito, jossa annetaan jatkuva basaalinsuliini sekä aterioiden yhteydessä annettavaa bolusinsuliinia, sekä yhdistelmähoidot.

Valmisteet jakautuvat toiminta-ajoiltaan: nopeavaikutteiset insuliinit (lispro, aspart, glulisine), lyhytvaikutteiset (regular), pitkävaikutteiset (glargin, detemir) sekä ultra-pitkävaikutteiset (degludec).

Seuranta ja tavoitteet: verensokerin säännöllinen seuranta tai CGM sekä HbA1c-arvon säännöllinen seuranta. Tavoitteet ovat yksilöllisiä; yleisesti HbA1c alle noin 7% (53 mmol/mol) tavoitellaan aikuisilla, mutta iän, terveydentilan ja hypoglykemiariskin mukaan asetetaan yksilöllisiä päämääriä.

Riski- ja käytännön seikat: insuliinihoito voi aiheuttaa hypoglykemiaa, painonnousua sekä pistokohdan reaktioita. Oikea säilytys (kylmä varastointi ennen avaus) sekä pistosten säännöllinen vaihto sekä ruokavalion ja liikunnan suunnittelu ovat tärkeitä.

Erityistilanteissa kuten raskauden aikana, lapsilla tai vanhuksilla sekä sairaalahoidon yhteydessä insuliinihoito räätälöidään yksilöllisesti. Potilaan koulutus ja ohjeistus ovat keskeisiä hypoglykemian tunnistamisessa ja hoitotoimenpiteissä.