Infrapunalähteitä

Infrapunalähteet ovat laitteita, jotka emittoivat infrapunaa säteilyä. Infrapuna kattaa näkyvän valon jälkeen olevan sähkömagneettisen alueen, noin 0,75–1000 mikrometrin aallonpituuksilla. Lähteet voivat olla termisiä, joissa säteily määräytyy lämpötilan mukaan, tai elektronisesti aktivoituja, kuten infrapunaledit ja laser-diodit. Käyttäjät hyödyntävät erilaisia lähteitä riippuen halutusta spektristä, tehosta ja vakaudesta.

Termiset infrapunalähteet tuottavat säteilyä lämpötilansa mukaan ja niillä on laaja, usein suunnittelematon spektri. Niitä käytetään esimerkiksi lämpökuvauksessa, rakennus- ja prosessivalvonnassa sekä teollisessa diagnostiikassa. Esimerkkejä ovat kuumenemalla emittoivat hehkulamput sekä muut kiinteä- tai kaasulähteet, joissa terminen säteily hallitaan lämpötilan avulla.

Elektroniset infrapunalähteet, kuten infrapunaledit ja laser-diodes, tuottavat kohdistetumpaa ja usein kapeAMPaa spektriä. IR-LEDit tuottavat yleensä laajemman spektrin, usein 850–940 nm:n alueella, kun taas laser-diodit toimivat useilla tyypillisillä telekommunikaatio- ja mittausalueilla kuten 1310, 1550 nm ja vastaavilla. Näitä käytetään esimerkiksi signaalin siirrossa, etä- ja mittausjärjestelmissä sekä kuvantamisessa.

Sovellukset ulottuvat lämpötilan kartoituksesta ja yöön perustuvaan näkemiseen, spektrisissä analyyseissä ja materiaalitutkimuksessa sekä kuitu- ja langattomassa viestinnässä. Infrapunalähteiden käyttöön liittyy myös turvallisuusnäkökulmia: infrapunasäteily on näkymätöntä, ja tietyt lähteet voivat vahingoittaa silmiä tai ihoa, jolloin asianmukaiset suojavarusteet ja työskentelytavat ovat tarpeen.