Infrapunaliitäntä

Infrapunaliitäntä, tai infrapunaliittymä, viittaa tietoliikennevälineeseen, joka käyttää infrapuna-aallonpituuksia siirtämään tietoa kahden laitteen välillä. Tämä tekniikka perustuu infrapunavaloon, joka on ihmisen silmälle näkymätöntä valoa, mutta joka voi kuljettaa tietoa suhteellisen lyhyillä matkoilla. Infrapunaliitäntä on yleensä suuntautunut, mikä tarkoittaa, että lähetin ja vastaanotin tulee olla suoraan näkyvissä toisilleen, ja siirto katkeaa, jos välissä on este.

Infrapunaliitäntää käytetään usein lyhyen matkan tietoliikenteessä, kuten tietokoneiden, televisioiden ja muiden elektroniikkalaitteiden välisessä yhteydessä. Esimerkiksi vanhemmissa tietokoneissa ja televisioissa infrapunaliitäntä oli yleinen tapa yhdistää laitteita, kuten kauko-ohjaimia tai ulkoisia asioita, kuten hiirtä tai näppäimistöä. Tekniikka on myös käytetty tietoliikenteessä, kuten esimerkiksi infrapunapohjaisissa langattomissa verkkoissa, vaikka nykyään langattomat Wi-Fi- ja Bluetooth-yhteydet ovat korvanneet sen useimmissa sovelluksissa.

Infrapunaliitäntä toimii lähettämällä tietoa moduloituna infrapunavaloaallolla, joka on näkymätöntä ihmisille. Lähetin muuntaa digitaalisen tiedon valoimpulsseiksi, jotka vastaanotin muuntaa takaisin sähköiseksi signaaliksi. Tämän vuoksi infrapunaliitäntä vaatii suoran näkyvyyden ja ei toimi läpi seinät tai esteet. Sen etuna on kuitenkin se, että se ei häiritse muuta sähköistä laitteistoa, kuten langattomat Wi-Fi- tai Bluetooth-yhteydet voivat.

Infrapunaliitäntää käytetään edelleen joissakin sovelluksissa, kuten tietokoneiden ja ulkoisten laitteiden välisessä yhteydessä, mutta sen käyttö on vähentynyt verrattuna muihin langattomiin tekniikoihin. Tekniikka on edelleen käytössä joissakin vanhemmissa laitteissa ja joissakin erityisissä sovelluksissa, kuten tietoliikenteessä, jossa tarvitaan suoraa ja suojattua yhteyttä.