Infrapunakuvat

Infrapunakuvat ovat kuvia, jotka tallentavat kohteiden lämpösäteilyä. Kaikki kappaleet emittoivat infrapunasäteilyä, ja sen intensiteetti riippuu niiden lämpötilasta. Infrapunakuva muodostetaan, kun infrapunasensori muuntaa säteilyn sähköiseksi signaaliksi ja tulkitsee sen kuvasignaaliksi. Kuvia voidaan esittää harmaasävyin tai lämpötilaa vastaavilla värikartoilla, jolloin lämpimämmät alueet näkyvät kirkkaampina.

Yleisimmät infrapunakamerat ovat lämpökameroita, joiden sensori toimii pitkäaaltisella infrapuna-alueella (noin 8–14 mikrometriä). Monet kamerat ovat uncooled-mikrobolometrejä, toiset käyttävät jäähdytettyjä sensoreita paremman herkkyyden saavuttamiseksi. Kameroiden kuvan resoluutio ja dynaaminen alue vaihtelevat, ja ne voivat tallentaa sekä värejä että radiometrisiä lämpötilatietoja.

Käyttökohteet ovat laajat: rakennusten energiatehokkuuden tarkkailu ja lämmönvuotojen kartoitus, teollisuus- ja sähkömekaaniset kunnossapitotarkastukset, pelastus- ja turvallisuuskäytöt sekä tutkimus- ja tieteellinen työ. Lääketieteessä infrapunakuvia käytetään osin lämpötilapoikkeamien havainnointiin, ja niitä hyödynnetään myös tähtitieteessä sekä ympäristö- ja eläintutkimuksessa.

Rajoitukset ja huomioitavaa ovat emissiivisyys- ja pintaripset, jotka vaikuttavat lämpötilan tulkintaan. Sääolosuhteet, sade, sumu ja savu heikentävät näkyvyyttä, ja kiiltävät pinnat voivat johtaa vääristyneisiin heijastuksiin. Infrapunakuviin ei yleensä liity väriä tai materiaalia, vaan lämpötilaerät.

Historia ulottuu William Herschelin löytöihin 1800-luvulla; modernit lämpökamerat kehittyivät sotilas- ja teollisuuskäytön kautta 1950–1960-luvuilla, ja nykyään uncooled-kameroita käytetään laajasti eri sovelluksissa.