Infrapunaalueiden

Infrapunaalueet viittaavat sähkömagneettisen spektrin osaan, joka ulottuu näkyvän valon alapuolelle. Sen aallonpituudet ovat pidempiä kuin näkyvän valon, tyypillisesti välillä 700 nanometristä 1 millimetriin. Infrapunasäteilyä emittoivat kaikki kappaleet, joiden lämpötila on absoluuttista nollapistettä korkeampi. Mitä kuumempi kappale on, sitä voimakkaammin se säteilee infrapunaa.

Infrapuna-alue jaetaan usein kolmeen osaan: lähialueen infrapuna (NIR), keskisäteilyn infrapuna (MIR) ja kaukosäteilyn infrapuna (FIR). Lähialueen infrapuna on lähimpänä näkyvää valoa ja sitä käytetään esimerkiksi valokuituviestinnässä. Keskisäteilyn infrapuna liittyy lämpösäteilyyn ja sitä hyödynnetään esimerkiksi lämpökameroissa. Kaukosäteilyn infrapuna on pisimpien aallonpituuksien aluetta ja sitä käytetään esimerkiksi tähtitieteessä.

Infrapunasäteilyllä on lukuisia sovelluksia. Sitä käytetään lämmöntuotannossa, kuten infrapunalämmittimissä. Lääketieteessä lämpökameroiden avulla voidaan havaita esimerkiksi tulehdustiloja. Teollisuudessa infrapunavalaistusta hyödynnetään kuivauksessa ja kovetuksessa. Turvallisuusalalla infrapuna-anturit auttavat tunnistamaan lämpimiä kohteita, kuten ihmisiä tai eläimiä. Myös tähtitiede hyödyntää infrapunateleskooppeja tutkiakseen kylmiä ja pölyisiä alueita avaruudessa, joita ei voida havaita näkyvällä valolla.