Infinitivimuotoja

Infinitivimuodot ovat verbien ei-finitejä muotoja, joita käytetään ilman persoonaa ja ilman aikaa. Ne ilmenevät lauseissa usein toimintoja yleisellä tasolla koskevina tai toiminnan nimeävinä, ja niitä voidaan teemaillisesti käyttää esimerkiksi verbien täydentäjinä, tarkoituksen ilmaisijoina sekä lauseenosina.

Perusinfinitiivi on yleisin muoto, joka päätehtä on -a tai -ä. Esimerkki: lukea. Siitä tavataan puhua sanakirjaformina, mutta sitä käytetään myös lauseissa, joissa halutaan ilmaisemaan toimintaa yleisellä tasolla, kuten: On tärkeää lukea uutiset.

Ma-infinitiivi (-maan / -mään) ilmaisee usein tarkoitusta tai tulevaa toimintaa. Esimerkki: Menen ostamaan kahvia. Tällainen muoto esiintyy usein lauseissa, joissa liitetään liikkeelle suuntautuva tarkoitus, esimerkiksi mennään tekemään jotakin.

II-infinitiivi, eli passiivinfinitiivi, on käytettävissä tietyissä rakenteissa, joissa ilmaistaan passiivia tai vastineessa tapahtuvaa toimintaa. Esimerkki: kirjoitettavaksi tarkoitettu teksti – tai tilapäiset ilmaukset kuten kirjoitettuaan, kirjoitettavissa. Nämä muodot esiintyvät pääasiassa vähemmän suoraan arkipäivän kielenkäytössä, mutta ne ovat suomen kielen virallisemmissa kieliopillisissa käsittelyissä mukana.

Infinitivimuodot muodostavat olennaisen osan suomalaisen verbijärjestelmän ei-finiteistä muodoista. Niiden avulla lauseisiin voidaan tuottaa erilaisia merkityksiä ja toiminnan näkökulmia ilman rinnastusketjuja persona- tai aikamuotoihin. Käytännössä näitä muotoja opitaan ja käyttötapaa kehitetään kieliopillisen kontekstin mukaan.