Infinitivimuodot

Infinitivimuodot ovat suomen kielen ei-persoonallisia verbimuotoja, joita käytetään ilmaisemaan teon käsitettä ilman, että ilmaistaan tekijä tai aika. Niitä käytetään muun muassa nimeämään tekeminen tai sen sisältö, muodostamaan erilaisia lauseenjäseniä sekä ilmaisemaan tarkoitusta tai muuta suhteellista merkitystä. Infinitivimuotoja voidaan tarkastella sekä itsenäisinä ilmauksina että osana suurempia verbirakenteita.

Yleisimpiä infinitivimuotoja ovat nykyaktiivinen infinitiivi, joka ilmaisee tekemisen yleisluontoisesti (esim. lukea). Lisäksi kielessä esiintyy nominalisoivia muotoja, jotka pohjautuvat infinitiiviin, kuten -minen/ -minen-nimimuodot (esim. lukeminen), sekä liitännäisiä muotoja, joita käytetään esimerkiksi tarkoituksen ilmaisemiseen tai lauseen sivulauseissa (infinitiivimuotot, kuten lukeakseen). Nämä muotojakoa käytetään sekä kielen perussääntöjen selittämisessä että käytännön kielikorjauksissa ja kielenoppimisessa.

Infinitivimuotoja käytetään monin tavoin: ne voivat toimia pääsana tai alt-merkityksen antina lauseessa, ne voivat toimia nominaalismmin keinoina, tai ne liittyvät toisiin verbeihin muodostaen aikamuodon tai modaalisen sävyn kaltaisia rakenteita. Ne ovat keskeisiä sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, jotta tekemisen käsitteet ja suhteet voidaan esittää joustavasti ja tiiviisti.

Lisäksi infinitivimuodot liittyvät kielen muokkausharjoituksiin ja sanaston kehittymiseen: ne antavat työkaluja kielen monipuoliseen ilmaisuun ja helpottavat muun muassa lauseiden pitämistä selkeinä ilman henkilö- tai ajallisen ajan täsmäyttämistä.