Indikaatiosta

Indikaatio on suomen kielen substantiivi, jolla on useita merkityksiä. Yleisesti indikaatio tarkoittaa merkkiä, osoitetta tai viitettä jostakin. Lääketieteellisessä kontekstissa indikaatio viittaa syyhyn tai tilanteeseen, jossa jokin hoito, testi tai toimenpide on perusteltua tai tarkoituksenmukaista. Sanan merkitys vaihtelee hieman toimintaympäristön mukaan, mutta kaikki käyttötavat kiteytyvät siitä, että indikaatio antaa ohjaavan viitepisteen.

Indikaatiosta on elatiivin muoto, indikaatiosta, jolla tarkoitetaan sanan lähdettä, syytä tai tietoa peräisin olevaa lähdettä. Elatiivin käyttö on yleistä tieteellisessä ja muodollisessa kielessä, kun halutaan osoittaa, että jokin johtopäätös tai tieto perustuu johonkin indikaatioon tai indikointi-ilmiöön. Esimerkiksi lauseessa Indikaatiosta saadut tiedot vahvistavat tuloksen viitataan siihen, että johtopäätös on tehty kyseisen indikaation perusteella.

Sanan etymologia ja laina- tausta juontavat latinan indicatio-sanasta, joka on kehittynyt useissa kielissä lääketieteellisten ja virallisten termien kautta. Suomessa indikaatio on vakiintunut sekä yleiskielessä että tieteellisessä, erityisesti lääketieteellisessä, terminologiassa.

Ks. myös indikaatio (hoitoindikaatio) sekä indikaatio (merkki tai viite). Indikaatiosta käytetään laajasti keskustelussa syistä hoitoon, diagnostisiin päätöksiin sekä tutkimustulosten tulkintaan.