Impulsiivisuutena

Impulsiivisuutena tarkoitetaan taipumusta toimia nopeasti ja tunteiden ohjaamana sekä vähäisen harkinnan varaan tulevien seurausten arvioinnissa. Se on sekä luonteenpiirteen pysyvä piirre että tilapäinen tilavaikutus, joka voi ilmetä eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa.

Käsitteellisesti impulsiivisuus on monitahoinen jaoteltu ilmiö. Se kattaa nopean päätöksenteon, viivästykseen liittyvän vaikeuden, riskinoton sekä tunteisiin reagoimisen voimakkuuden. Arviointi perustuu sekä itsearviointeihin (kyselyt) että käyttäytymistehtäviin, kuten Go/No-Go-, Stop-Signal- ja viivästyskraation tehtäviin. On tärkeää huomata, että impulsiivisuus ei aina ole haitallista: joissakin tilanteissa se voi olla sopeutuvaa, kun taas toisissa se altistaa virheille ja riskialttiille valinnoille.

Neurobiologisesti impulsiivisuutta on yhteydessä prefrontalisen aivokuoren ja limbisen järjestelmän vuorovaikutukseen sekä dopaminergisiin mekanismeihin. Ikä, stressi, uni ja geneettiset tekijät vaikuttavat ilmenemisen vaihteluun.

Impulsiivisuus liittyy moniin kliinisiin ilmiöihin. Se esiintyy esimerkiksi ADHD:ssä, borderline-persoonallisuushäiriössä sekä impulssikontrollihäiriöissä kuten kleptomania, pyromania ja patologinen uhkapeli. Hoitoja on kehitetty kognitiivis-behavioraalisen terapian, mindfulnessin ja elämäntapamuutosten suuntaan; joissain tapauksissa voidaan käyttää lääkehoitoa, esimerkiksi ADHD:n hoidossa tarkoitettuja stimulantteja. Tutkimus korostaa impulsiivisuuden moniulotteisuutta ja tarvetta yksilölliseen, kontekstuaaliseen lähestymistapaan.