Immunosuppressiivisesta

Immunosuppressiivisesta hoitamisesta tarkoitetaan hoitoja ja lääkkeitä, jotka hidastavat tai estävät immuunijärjestelmän toimintaa. Tällä tavoin voidaan estää elimistön hylkimisreaktioita siirtoelimille sekä hillitä autoimmuunien aiheuttamaa tulehdusreaktiota ja kudosvaurioita.

Toimintaperiaate ja pääryhmät: Immunosuppressiiviset aineet vaikuttavat eri tavoin immuunijärjestelmään. Yleisiä mekanismeja ovat T- ja B-solujen aktivaation esto, solujen jakautumisen hidastaminen sekä inflammaation säätelyn muuttaminen. Ryhmiin kuuluvat esimerkiksi calcineurii-estäjät, antimetabolitit, mTOR-estäjät, kortikosteroidit sekä biologiset lääkkeet, jotka kohdistavat tarkasti tiettyihin immuunijärjestelmän osiin. Hoitoa voidaan käyttää yksinään tai yhdistelmähoitona potilaan tilannetta vastaavasti.

Käyttökohteet ja seuranta: Immunosuppressiivisia hoitoja käytetään erityisesti elinsiirtojen hylkimisreaktion ehkäisyyn sekä useiden autoimmuunisairauksien, kuten niveltulehduksen, systeemisen lupus Erythematosin ja suolistosairauksien hoitoon. Hoito räätälöidään potilaskohtaisesti, ja se vaatii järjestelmällistä seurantaa, mukaan lukien laboratoriokokeet, munuaisten ja maksan toiminnan seuranta sekä lääkkeiden pitoisuuksien mittaaminen sekä infektioiden varhaisen havaitsemisen.

Riski ja haittavaikutukset: Immunosuppressiivinen hoito lisää infektioiden ja joissain tapauksissa syövän riskin. Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat munuaistoiminnan heikkeneminen, korkeaa verenpainetta, rasva- ja aineenvaihdunnan muutoksia sekä maksavauriot. Lääkkeiden yhteisvaikutukset ja yksilölliset riskit on huomioitava, ja hoitoa valvotaan tarkasti terveydenhuollon ammattilaisten toimesta.