Immunoglobuliininä

Immunoglobuliini (Ig) on proteiini, joka toimii vasta-aineena immuunijärjestelmässä. Immunoglobuliininä käytetty termi viittaa sen rooliin taudinaiheuttajien tunnistamisessa ja neutraloinnissa sekä soluvälitteisessä vastauksessa.

Rakenteeltaan immunoglobuliinit koostuvat kahdesta raskaan ketjun ja kahdesta kevyen ketjun polypeptidiketjusta, jotka muodostavat antigenin sitoutuvan Fab-alueen sekä Fc-alueen. Fab sitoo antigeenejä, kun taas Fc-alue sitoo immuunijärjestelmän proteiineja ja ohjaa vasteita.

Isotyyppejä on viisi: IgM, IgD, IgG, IgA ja IgE. IgM esiintyy usein alkuvaiheessa pentamerisessä muodossa ja käynnistää tehokkaan komplementin aktivaation; IgG on veressä runsain ja antaa pitkäaikaisen suojan sekä läpäisee istukan; IgA esiintyy pääasiassa limakalvoilla; IgD sijaitsee B-solujen solukalvoilla; IgE liittyy allergisiin reaktioihin ja parasiittien torjuntaan.

Immunoglobuliinien monimuotoisuus syntyy V(D)J-rekombinaatiosta sekä somatic hypermutaatioista. Luokan vaihtaminen (class switch) muuttaa tuotettavaa isotyyppiä (esim. IgM/IgD → IgG, IgA tai IgE) ilman antigeenin tunnistuvuuden menetystä.

Toiminnallisesti vasta-aineet neutraloivat mikrobeja ja toksiineja, merkkaavat patogeenejä fagosytoitaviksi (opsonisaatio), voivat aktivoida komplementin sekä osallistuvat ADCC-reaktioihin.

Kliinisessä kontekstissa immunoglobuliineja mitataan immuunivasteen arvioimiseksi. Poikkeavat tasot voivat viitata immuunipuutos- tai autoimmuunisairauksiin. Hoidoissa käytetään IVIG-valmisteita sekä kohdennettuja monoklonaalisia vasta-aineita erilaisten sairauksien hoidossa.