Ilmatyynyt

Ilmatyynyt ovat ajoneuvoissa käytettäviä turvajärjestelmiä, joiden tarkoituksena on vähentää törmäyksen aikana syntyviä vammoja tarjoamalla pehmeä este päähän, rintaan ja kehon muille osille. Ne laukeavat erittäin nopeasti törmäyksen sattuessa törmäysantureiden kautta ja täyttyvät kaasulla inflatorin avulla. Yleisimpiä ovat etuillmatyynyt, sivuilmatyynyt sekä verhoiluilmatyynyt; suuremmissa ajoneuvoissa voi olla lisäksi polvi-ilmatyynyjä ja kattolinjan verhoiluilmatyynyjä, jotka suojaavat päätä.

Toimintaperiaate perustuu törmäysantureihin sekä kuljettajan ja matkustajan asentoon. Kun mittaus ylittää suunnitellun kynnyksen, inflator laukaisee ja ilmatyyny täyttyy nopeasti. Useimmat modernit järjestelmät käyttävät pyroteknisiä inflatoreita, jotka tuottavat typen tai muun inertin kaasun, ja niiden toimintaa voidaan säätää eri tilanteisiin. Ilmatyynyt toimivat yhdessä turvallisuustekijöiden, kuten turvavöiden, kanssa ja niiden kokoa sekä täyttöpainetta voidaan säätää kuljettajan ja matkustajan koon mukaan.

Turvallisuus ja sääntely: Ilmatyynyt ovat lisävarusteita eivätkä korvaa turvavöitä; lasten tulee yleensä matkustaa takapenkillä ja asianmukaiset turvaistuimet on käytettävä. Ne ovat tiukasti säädeltyjä ja testattuja kansainvälisissä standardeissa ja säädöksissä, kuten Yhdysvalloissa FMVSS 208 sekä Euroopan unionin ECE-R94/R95. Ilmatyynyt vaativat asianmukaisen huollon ja, tarvittaessa, laukeamisen jälkeen niiden korjaamista tai korvaamista.

Historiallisesti ilmatyynyt kehitettiin 1960- ja 1970-luvulla ja yleistyivät 1980–1990-luvuilla; nykyään niitä on useimmissa uusissa ajoneuvoissa useilla eri tyypeillä ja monipuolisilla inflatorointipäätöksillä.