Ilmatiiviyttä

Ilmatiiviyys, suomenkielinen termi rakennuksen ulkovaipan kyvylle vastustaa ei-toivottua ilmavuotoa, on keskeinen osa energiatehokkuutta sekä sisäilman laatua ja mukavuutta parantavaa suunnittelua. Hyvin ilmatiivis rakennus rajoittaa epätoivottua ilmanvaihtoa ulkoa ja sisätilojen välillä, mikä vähentää energiahukkaa, vetoa ja kosteuden kulkeutumista rakennuksen rakenteisiin.

Mittaaminen ja mitoitus

Ilmatiiviyttä arvioidaan yleisimmin blower door -testillä, jossa rakennukseen tuodaan painemuutoksia esimerkiksi 50 pascalin erolla ja mitataan ilmanvuotoa. Tulokset esitetään arvoina m³/h·m² @ 50 Pa tai ACH50, jotka kertovat ilmanvuotoluvun suhteessa tilavuuteen. Kansainväliset standardit ISO 9972 ja EN 13829 ohjaavat mittausmenetelmiä ja tulosten tulkintaa.

Merkitys ja soveltaminen

Hyvä ilmatiiviyys pienentää energiankulutusta, parantaa sisäilmaa ja estää vetoa sekä kosteuden epätasapainoista siirtymää. Toisaalta liian tiivis rakennus edellyttää tarkoituksenmukaista ilmanvaihtoa ja tulo- sekä poistoilmakanavien tehokasta hajautusta sekä lämmön talteenottoa.

Taustatekijät ja parantaminen

Ilmatiiviyteen vaikuttavat muun muassa liitokset, liima- ja tiiviytystekniikat, ikkuna- ja ovaliitokset sekä läpiviennit. Tiivisteet, kosteutta kestävät kalvot, vedeneristykset ja oikea asennus ovat keskeisiä. Rakennusosien jatkuva ilmavuuden esteen muodostaminen, yhdistettynä asianmukaiseen ilmanvaihtoon, parantaa kokonaisvaltaista suorituskykyä.

Rajat ja käytännöt

Liian korkea ilmanvuotoa vastaava rakennus kuluttaa energiaa ja aiheuttaa epätoivottua sisäilman epäpuhtauksien riskin, kun taas liian tiivis rakenne vaatii suunnitellun koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon sekä lämmön talteenoton. Ilmatiiviyden hallinta on osa energiatehokkuusstandardeja ja rakennusmääräyksiä.