Ilmastopolitiikan

Ilmastopolitiikka on hallinnon ja yhteiskunnan toimenpidekokonaisuus, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta sekä sopeutua sen vaikutuksiin. Siihen sisältyy sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen (mitigaatio) että resilienssin ja sopeutumiskyvyn lisääminen. Ilmastopolitiikka ulottuu energia-, liikenne-, teollisuus-, maatalous-, metsätalous- ja maankäyttösektoreihin sekä kaupunkien suunnitteluun ja infrastruktuuriin.

Keskeisiä keinoja ovat hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu (hiilivero ja/tai päästökauppa), säädökset ja standardit (päästörajat, energiatehokkuusvaatimukset), sekä julkiset investoinnit ja tuet uusiutuvan energian kehittämiseen sekä energiatehokkuuden parantamiseen. Lisäksi korostuvat teknologian kehittäminen, sähköistäminen sekä siirtymä kohti alhaisemman päästötason tuotantoa teollisuudessa ja rakentamisessa. Poliittinen paketti rakentuu usein näiden keinojen yhdistämisestä sekä ilmastotavoitteista ja tiekartoista hiilineutraaliin järjestelmään.

Ilmastopolitiikka toimii sekä kansallisella että EU- ja kansainvälisellä tasolla. Kansainväliset puitteet, erityisesti YK:n ilmastosopimus ja Pariisin sopimus, ohjaavat tavoitteita ja raportointia. Euroopan unioni asettaa tiukkoja päästövähennystavoitteita sekä lainsäädäntöä Green Dealin ja energiatehokkuuden sekä rakennusmääräysten muodossa. Kansallinen politiikka sopeutuu näihin velvoitteisiin sekä kansallisiin olosuhteisiin.

Haasteisiin kuuluu taloudelliset vaikutukset, oikeudenmukainen siirtymä sekä eri sektoreiden yhteisten tavoitteiden saavuttaminen. Tehokas ilmastopolitiikka edellyttää luotettavaa mittaamista, pitkäjänteistä rahoitusta sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä sekä kansainvälistä yhteistyötä.

---