Ilmanläpäisevyys

Ilmanläpäisevyys on rakennuksen tai materiaalin kykyä antaa ilman kulkea sen läpi paine-eron vaikutuksesta. Se kuvaa, miten helposti ilma pääsee liikkumaan läpäisevän rakenteen läpi ja vaikuttaa sekä lämmityksen energiatehokkuuteen että sisäilman laatuun.

Mittaus ja yksiköt voivat vaihdella kontekstin mukaan. Materiaalitasolla ilmanläpäisevyys määritellään usein paine-eron aiheuttaman ilmavirtauksen mukaan pinta-alaa kohti, ja tulos esitetään yksiköissä m3/(m2·s·Pa) (ilmavirta per pinta-ala ja paine-erot). Laboratoriotestejä käytetään materiaalin ominaisläpäisevyyden arviointiin. Rakenteiden kokonaisilmanläpäisevyys mitataan Blower door -testillä, ja tulokset ilmaistaan yleisimmin Q50 tai Q60 -arvona (m3/(h·m2)) tai ACH50 (ilmamuutostuntia kohti tilavuusyksikköä).

Merkitys ja sovellukset: Ilmanläpäisevyys on keskeinen tekijä energiatehokkuudessa ja sisäilman laadussa. Liian korkea tiiveys voi aiheuttaa vetoa ja huonon ilmanvaihdon hallinnan, kun taas liiallinen läpäisevyys lisää lämmön menetyksiä ja kosteuden riskit. Rakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa pyritään optimoimaan ilmanläpäisevyys tasapainossa lämmöneristyksen ja oikean ilmanvaihdon kanssa.

Tekijät ja vaihtelut: Ilmanläpäisevyyteen vaikuttavat materiaali, sen paksuus ja mikrostruktuuri, liitosten sekä liittymien tiiveys, rakennuksen suunnittelu ja asennuksen laatu sekä ulkoisten olosuhteiden kuten lämpötilan ja kosteuden muutokset. Oikeanlaisella mittauksella ja laadukkaalla toteutuksella voidaan varmistaa sekä energiatehokkuus että sisäilmaston siedettävyys.