Ilmanlaatuhäiriöiden

Ilmanlaatuhäiriöillä tarkoitetaan ilman koostumuksen muutoksia, jotka vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen, ympäristöön tai rakennuksiin. Nämä häiriöt voivat johtua luonnollisista syistä tai ihmisen toiminnasta. Luonnollisia ilmanlaatuhäiriöitä ovat esimerkiksi tulivuorenpurkaukset, pölymyrskyt ja metsäpalojen aiheuttamat savupäästöt. Ihmisen toiminnasta syntyviä päästöjä ovat teollisuuslaitosten, liikenteen ja energiantuotannon päästöt. Myös maatalous ja kotitalouksien polttoaineiden käyttö voivat merkittävästi heikentää ilmanlaatua.

Yleisimpiä ilmanlaatuhäiriöiden aiheuttajia ovat pienhiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), otsoni (O3) ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Pienhiukkaset voivat tunkeutua syvälle hengityselimiin ja aiheuttaa hengitystie- ja sydän- ja verisuonisairauksia. Typen oksidit ja rikkidioksidi edistävät happamia sateita ja pahentavat hengityselinongelmia. Otsoni on haitallista erityisesti kasvillisuudelle ja voi ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet voivat osaltaan muodostaa maaperän otsonia.

Ilmanlaatuhäiriöiden torjuntaan pyritään vähentämällä päästöjä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi teknisten ratkaisujen, kuten savukaasujen puhdistuksen, avulla, liikenteen päästöjen rajoittamisen, uusiutuvan energian käytön lisäämisen ja teollisuusprosessien optimoinnin kautta. Myös yksilöiden valinnoilla, kuten vähäpäästöisemmän liikkumisen suosiminen ja energiansäästö, on merkitystä. Ilmanlaadun seuranta on tärkeää, jotta häiriöitä voidaan tunnistaa ja niiden vaikutuksia arvioida.