Ilmankulutukselle

Ilmankulutus on termi, jolla kuvataan ilman määrää, joka kulutetaan tai tarvitaan tietyssä tilassa, laitteessa tai järjestelmässä. Ilmankulutukselle (ilmankulutukselle) käytetty muoto viittaa usein kohteeseen tai tarkoitukseen teknisessä tekstissä, esimerkiksi kun asetetaan vaatimuksia ilmanvaihdolle tai sisäilman saannille.

In rakennusten ilmanvaihdon suunnittelussa ilmankulutus tarkoittaa tilaan tarvitttavan ulkoilman määrää sekä tilan ilmankierrosta. Tämä mitataan yleensä tilavuusvirtaumana (m^3/h tai L/s) tai ilmanvaihtokerroinperusteisesti (air changes per hour, ACH). Tavoitteena on varmistaa riittävä ilmanlaatu ja käyttöolosuhteet samalla kun energiakustannukset pidetään kurissa. Ilmankulutusta säätelevät tekijät voivat olla ihmisten lukumäärä, tilan käyttötarkoitus, sisäiset päästölähteet sekä rakennuksen tiiviys.

Fysiologisessa merkityksessä ihmiset kuluttavat ilmaa hengityksensä kautta. Levossa aikuisen ilmankulutus on noin 0,36–0,72 m^3/h, mutta aktiivisuuden lisääntyessä määrä voi nousta merkittävästi. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka paljon ulkoilmaa tarvitaan tilojen ilmanvaihtoon ilmanlaadun ylläpitämiseksi.

Suunnittelussa ja mittauksessa ilmankulutus yhdistetään usein energiatehokkuuteen ja ilmanlaatuun. Liiallinen ilmanvaihto kasvattaa energiankulutusta, kun taas liian vähäinen ilmanvaihto heikentää sisäilman laatua. Tekniikan ja terveyden kannalta on tärkeää optimoida ilmankulutus sekä huolehita mittauksista ja seurannasta.

Lisätiedot: ilmanvaihto, sisäilman laadun mittaaminen, energiatehokkuus, ASHRAE.