Ilmankiertojen

Ilmankiertojen käsite kuvaa tiloissa syntyviä ilmavirtauksia ja ilman liikkumista sekä niiden vaikutusta tilan ilmanlaatuun ja lämmitys- ja jäähdytystarpeisiin. Termiä käytetään erityisesti rakennustekniikassa, sisäilmastojen tutkimuksessa ja ilmanvaihtojärjestelmien suunnittelussa.

Synty ja tekijät: Ilmankierto johtuu paine- ja lämpötilaeroista sekä tilojen välisten aukkojen, ovien, ikkunoiden sekä ilmanvaihdon ja koneellisen ilmanvaihdon aiheuttamista virtauksista. Naturaalien ilmankierron osatekijöitä ovat ilmanpaine-erot ulko- ja sisätiloissa sekä rakennuksen geometria. Mekaaninen ilmanvaihto tehostaa tai säätää kiertoa.

Vaikutukset: ilmankiertojen suunnittelulla pyritään säilyttämään hyvä sisäilman laatu, tasapainottamaan lämpötiloja sekä minimoimaan vedon tunne ja energiankulutus. Huono ilmankierto voi johtaa epämukavuuteen, hajujen tai epäpuhtauksien siirtymiseen sekä mahdollisiin terveyshaittoihin.

Mittaaminen ja mallintaminen: ilmankiertoja voidaan tutkia mittauksilla kuten lämpötila- ja paine-erot, virtausnopeudet sekä anemometreillä. Lisäksi käytetään CFD-simulointeja sekä kokeellisia ilmanvaihdon tutkimuksia tiloissa.

Käyttökontekstit: Arkkitehdit ja talotekniikan suunnittelijat huomioivat ilmankiertojen suunnittelussa tilojen toiminnallisen käytön, energiatehokkuuden ja käyttäjien mukavuuden sekä sisäilman laadun standardien noudattamisen.