Ilmankappaleen

Ilmankappaleen on suomenkielinen termi, jolla viitataan ilmakehän pieneen hiukkaseen, useimmiten kaasumolekyyliin tai atomiin. Sillä korostetaan yksittäisen ilmankappaleen fysikaalisia ominaisuuksia, kun käsitellään kaasujen kinetiikkaa, sekoittumista ja liikettä.

Ilmakehä on koostettu useista kemiallisista koostumuksista, joista yleisimmät ovat typen (N2) ja hapen (O2) molekyylit. Myös argon, hiilidioksidi sekä pienemmät määrät muiden kaasujen molekyylejä kuuluvat ilman koostumukseen. Tästä syystä ilmankappale voi olla mikä tahansa näiden kaasujen hiukkanen. Lämpötila ja paine vaikuttavat siihen, millaisia ilmankappaleita käytännössä esiintyy ja miten ne liikkuvat.

Fyysisesti ilmankappaleen koko on niin pienessä mittakaavassa, että sen käyttäytymistä kuvataan tilastollisesti. Ideaalikaasun käsitteet antavat kuvan siitä, miten ilmankappaleet käyttäytyvät: ne koostuvat kohtaavien molekyylien rivistä, joilla on suhteellisen suurta nopeutta. Esimerkiksi huoneenlämpötilassa ilmakehässä esiintyvien kaasumolekyylien keskimääräinen nopeus on useita satoja metrejä sekunnissa, ja pienemmät massat liikkuvat nopeammin.

Ilmankappaleen käsite on keskeinen kinetiikan ja termodynamiikan peruslauseiden, kuten ideaalikaasun lain, sekä diffuusion ja kaasujen sekoittumisen mallintamisessa. Kielessä ilmankappaleen ominaisuuksista puhutaan usein genetiivimuodossa: ilmankappaleen ominaisuudet, ilmankappaleen liike ja niin edelleen.