Ilmaliikennevälineisiin

Ilmaliikennevälineisiin viitataan ilma-aluksiin, joita käytetään ilmateitse tapahtuvaan kuljetukseen. Niihin kuuluvat sekä kaupalliseen että yksityiseen käyttöön tarkoitetut välineet: kiinteäsiipiset lentokoneet, roottorikäyttöiset ilma-alukset kuten helikopterit, purjelentokoneet sekä lighter-than-air -ilma-alukset kuten kuumat ilmapallot ja ilmalaivat. Lisäksi mukaan lasketaan kauko-ohjattavat ilma-alukset (droneja), joita käytetään sekä yksityisessä että kaupallisessa toiminnassa.

Luokittelu perustuu yleensä rakenteeseen ja käyttötilanteisiin. Pääryhmät ovat kiinteäsiipiset lentokoneet, roottorikäyttöiset ilma-alukset (helikopterit), purjelentokoneet (gliderit) sekä lighter-than-air -ilma-alukset kuten kuumat ilmapallot ja ilmalaivat. Miehitetyt ja miehittämättömät ilma-alukset ovat keskeinen jakokriteeri nykyisessä ilmaliikenteessä, ja niiden käyttöaiheet vaihtelevat matkustuksesta rahtiin, valvontaan sekä pelastuspalveluihin.

Regulointi: Kansallinen sääntely Suomessa on Traficomin alaisena; eurooppalaiset standardit noudattavat EASA:n ja kansainväliset ICAO:n suositukset. Näihin kuuluvat lentoturvallisuuden, lupamenettelyiden sekä ilmaliikenteen hallinnan ja infrastruktuurin standardit. Kansainväliset järjestelmät ohjaavat myös lentotilan, lentoreittien ja lennonvarustelun toimintaa sekä varautumista onnettomuuksiin.

Strateginen merkitys: Ilmaliikenne on tärkeä osa nykyaikaista logistiikkaa ja matkustajaliikennettä. Kehitys suunnataan ympäristöystävällisempiin teknologioihin, kuten sähköistykseen, biopohjaisiin polttoaineisiin ja hybrideihin, sekä miehitettyjen että miehittämättömien ilma-alusten turvallisuutta ja tehokkuutta parantaviin ratkaisuihin. Dronien käyttö laajenee monilla sektoreilla toimituksista maatalouteen ja pelastustoimiin.