Ihmissviitteet

Ihmissviitteet ovat kielitieteellinen käsite, joka kattaa viitteelliset ilmaukset, jotka viittaavat ihmisiin puhujan ja kuulijan kontekstissa. Niihin kuuluvat ensisijaisesti persoonapronominit (minä, sinä, hän, me, te, he) sekä omistuspronominit (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän). Lisäksi mukaan lasketaan nimet ja viittaukset sekä sukulaisuuteen ja tittelien kuvaavat ilmaukset (esim. Anni, tohtori Koskinen, äiti, isä).

Ihmissviitteet toimivat sekä lauseen subjektin että objektin viittauksina ja voivat esiintyä sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti. Suomen kielessä on usein pro-drop eli subjekti voidaan jättää ilmaisematta, kun verbi osoittaa sen kautta. Käytön tarve korostuu silloin, kun viitteen kohde on epäselvä tai kun halutaan lisätä selkeyttä. Nykyiseen standardisuomeen kuuluu kolmannen henkilön yksikköpronomini hän sukupuolineutraalina viittaajana; vaihtoehtoisesti on keskusteluissa ehdotettu ja käytetty muotoa hen joissakin konteksteissa.

Ihmissviitteiden tutkimus kattaa syntaksin ja semantiikan vuorovaikutuksen: ne voivat olla anaforisia eli viitata aiemmin mainittuun, tai deiktisiä eli osoittaa tilanteellisesti viitattua ihmistä. Viitteiden oikea käyttö edistää lauseen ymmärrettävyyttä ja tekstiin antaa tarvittavan viitteen, heijastaen puhujan ja kuulijan välistä vuorovaikutusta sekä kielen murteellista ja ajallista kehitystä.