ISOarvot

ISO-arvot kuvaavat kameran tai tallennusmedian valotuksen herkkyyttä. Ne kertovat, kuinka herkästi sensori tai filmi reagoi valoon. Alhaiset ISO-arvot (esim. 100–200) tuottavat pienemmän kohinan ja laajemman dynaamisen alueen, mutta vaativat enemmän valoa. Korkeat ISO-arvot (esim. 800–3200 ja korkeammat) mahdollistavat kuvaamisen heikossa valossa, mutta lisäävät kohinaa ja voivat heikentää kuvan terävyyttä.

ISO-arvot noudattavat usein kaksinkertaista skaalaa: 100, 200, 400, 800, 1600, 3200, ja niin edelleen. Joillakin kameroilla on lisäksi erikoisarvoja, kuten 50 tai 12800. Monissa laitteissa on automaattinen ISO, joka säätää arvon valaistusolosuhteiden mukaan.

ISO on osa kansainvälistä standardointia. Kansainvälinen standardointijärjestö ISO määrittelee, miten kameran herkkyyttä mitataan ja miten arvoja tulkitaan still-kuvauksessa. Käytännössä ISO-arvot ovat osa valotuksen hallintaa yhdessä aukon ja suljinajan kanssa; niitä muuttamalla voi vaikuttaa kuvan kirkkautta nopeasti.

Käytännössä valokuvaajat käyttävät ISOa tilanteen mukaan: matalassa valossa, liikkuvien kohteiden tapauksessa tai kun halutaan lyhyitä suljinaikoja. Yleinen tavoite on käyttää mahdollisimman matalaa ISOa kuvanlaadun optimoimiseksi, kun tilanne sen sallii.