IPv4verkkojen

IPv4-verkot käyttävät Internet Protocol version 4 -osoitteita, jotka ovat 32-bittisiä ja esitetään neljän desimaalin muodossa (esim. 192.168.0.1). Osoite muodostuu verkko-osasta ja isäntäosasta. Alunperin käytössä oli luokittelevan osoitteen jakelu, mutta Classless Inter-Domain Routing (CIDR) otettiin käyttöön reitityksen ja osoitteiden hallinnan tehostamiseksi.

Osoiteavaruus on noin 4,29 miljardin osoitteen kokoinen. Käytännössä osa osoitteista on varattu erikoiskäyttöihin sekä yksityisiin ja link-local-osoitteisiin (private 10.0.0.0/8, 172.16.0.0/12, 192.168.0.0/16 ja 169.254.0.0/16). Julkiset verkot voivat käyttää NATia (Network Address Translation) piilottaakseen sisäisen osoitealueen ja pidentääkseen osoitteiden käyttöä. CIDR mahdollistaa joustavan verkko- ja aliverkkojen määrittelyn ilman kiinteää luokittelua.

Aliverkkoja määritellään käyttämällä maskia tai CIDR-merkintää (esim. 192.168.1.0/24). Reitittäminen tapahtuu reitittimien kautta; paikallisessa verkossa liikenne käännetään osoitteiksi ARP:n (Address Resolution Protocol) avulla. DHCP tarjoaa dynaamisen osoitteiden ja konfiguraation hallinnan. Oletusyhdyskäytävä (default gateway) yhdistää paikallisen verkon ja ulkoverkon.

IPv4-verkot ovat yhä laajasti käytössä, mutta IPv6 tarjoaa suuremman osoiteavaruuden ja parantaa joidenkin turvallisuus- ja yhteensopivuusongelmien ratkaisemista. Monissa verkoissa käytetään dual-stack-tilaa, jossa sekä IPv4 että IPv6 käsitellään samanaikaisesti, tai siirtymätekniikoita kuten NAT64 ja muita ratkaisuja. IPv4-verkkojen hallinta keskittyy osoitteiden hallintaan, reititykseen ja turvallisuuteen.