Hävittämistä

Hävittäminen on toimintaa, jossa jokin aine, esine, tieto tai ilmiö poistetaan, tuhotaan tai tehdään käytöstä tarkoituksenmukaisella tavalla. Termi juontuu verbistä hävittää ja sitä käytetään sekä käytännön että virallisissa yhteyksissä kuvaamaan rivikan poistoprosesseja ja vastakkaisasettelua: säilyttämisen vastakohtaa. Hävittäminen voidaan nähdä sekä materiaalisen että symbolisen vaikutuksen kautta, ja sen tarkoitus vaihtelee kontekstin mukaan.

Käytännön konteksteja ovat muun muassa materiaalinen hävittäminen (esimerkiksi romun tai vaarallisten jätteiden hävittäminen, murskaaminen, polttaminen tai upottaminen), sekä digitaalinen hävittäminen, jossa tieto poistetaan pysyvästi tietojenkäsittely- ja tietoturvavaatimusten mukaisesti. Arkisto- ja oikeudellinen hävittäminen liittyy asiakirjojen käsittelyyn siten, että ne voidaan poistaa lain vaatimalta ajalta tai oikeudenkäyntitilanteiden jälkeen. Ympäristö- ja jätehuollon näkökulmasta hävittäminen vaikuttaa sekä päästöihin että kierrätykseen, ja se voidaan toteuttaa useilla tekniikoilla valiotusta materiaalista riippuen.

Lainsäädäntö ja standardit ohjaavat hävittämistä eri maissa: tietoturvan alalla käytännöt kuten tietojen pysyvä poistaminen sekä mediaa suojaavat toimenpiteet ovat yleisiä, ja kansainväliset standardit (esimerkiksi tietojen sanitointi) määrittelevät vaatimuksia turvalliselle hävittämiselle. Eettisesti ja ympäristön kannalta hävittäminen vaatii huolellisuutta, jotta haitat minimoidaan, tietosuoja säilyy ja mahdolliset uusiohyödyt tai kierrätys mahdollistuvat. Hävittäminen voidaan nähdä sekä teknologiana että hallintaketjuna, jossa varmistetaan tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus ja vastuu.